Hej,
Aika hiljaista on nyt ollut täällä blogin puolella. Vähän innostus tähän hommaan hiipui, mutta toivottavasti vain hetkeksi. Koko kesä on menny töissä kulkiessa ja siinä samassa kun on koittanut treenailla, niin aika vähän on aikaa muuhun jääny. Viime päivinä oon potenu aina vaan pahempaa matkakuumetta. 1,5 vuotta vielä sitte se on byebye Suomi! Tuntuu, että ei millään jaksais keskittyä mihinkään kouluhommiin, vaan kuluttaa kaikki aika haaveiluun..
.jpg)
Tällä hetkellä tuntuu, että elän vaan tuolla jossain kaukaisessa haavemaailmassa. Myönnän, että en osaa olla kiitollinen siitä mitä mulla nyt on, enkä osaa elää hetkessä. Joka päivä ajatukset vaan pyörii siinä että
".. sitten ku jonain päivänä..."
Tässä asiassa on siis vähän parannettavaa. Mutta toisaalta miksi ei? Miksi ei antaa itselle sitä hetkeä, joka päivä, jollon voi ajatella mitä kaikkee tulevaisuus voi tuoda tullessaan, mulle se ainakin on sellanen piristysruiske, joka auttaa jaksamaan. Oon nyt pikkuhiljaa joutunu totuttelee siihen karuun tosiasiaan, että kaikki kaverit muuttaa kaupunkiin, ja mä olen se ainoa meistä täällä jumalan selän takana.. Mutta kaikki aikanaan.. :)
Is there a remedy for waiting
For loves victorious return
Is there a remedy for hating
Every second that Im without you..
Ciao
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
http://ladolcerealta.blogspot.fi/